perjantai 23. helmikuuta 2007

Perjantai-illan tunnelmia

Ajattelin kirjoitella vahan tunnelmia nain loppuviikolta..vaikka ei nyt varsinaisesti mitaan maata mullistavaa olekaan tapahtunut :). Tanaan olin aamulla taas yhdessa tyonvalityksessa jossa oli taas mukavia ihmisia. Taalla on tapana testata hakijoiden taidot, makin olin edellisessa tyonvalityksessa word, excel ja powerpoint -testeissa. Naiden lisaks testattiin konekirjoitusnopeus, tai siis tietokonekirjoitusnopeus ;). Nama testit meni ihan jees mut excelista sain huonomman tuloksen verrattuna aiempiin tekemiini testeihin. Tanaan sitten tein excel-testin uusiks ja sain 80% tuloksen. Tama oli siis suht hyva tulos. Onko silla sitten tyonhaun kannalta mitaan vaikutusta, tieda hanta...Oon kanssa ajatellut laajentaa tyonhakuani vahan Sydneyn keskustaa kauemmas. Jos silla lailla vaikka mahikset paranisivat. Toivon mukaan ensi viikko on hedelmallinen tyonsaannin kannalta!

Kieltamatta tyon odottelu valilla arsyttaa. Kaikki on kuitenkin tahan asti olleet sita mielta, etta kylla ma toita saan, kunhan niita paikkoja nyt vaan putkahtelee markkinoille. Ehka ahdistustani lisasi se etta kaverini Natalie sai tanaan tyopaikan. Hieno juttu hanelle! Mun taytyy sitten vaan tsemppailla. :)

Lampoihottuma yllatti minut taas tanaan. On se kumma juttu. Nytkin se oli aika pahana selassa, mutta onneks se rauhottui lopulta. Olen saanut siihen sellaista talkkijauhetta, jota kaytetaan kai ihan yleisesti sen ongelman poistamiseen. Eika se kutita tai mitaan, mutta nayttaa vaan haijylle. Oon huomannut et niina paivina jolloin kayn haastatteluissa se tulee, eli mustan puvun pitaminen ei selvastikaan auta asiaa...eika stressikaan varmaankaan ainakaan tee sille hyvaa. Mut siis onneks se on tahan asti pysynyt kurissa ihan kotikonstein. Ja onneks Natalie tutustutti mut tahan talkkijauheeseen.

Viikonloppuna onkin sitten huoneen kaikki 10 sankya varattuna. Kyllahan tama hostellielama alkaa pitkalla tahtaimella kyllastyttamaan, mutta ihmeen hyvin oon tahan asti selvinnyt. Yhden saksalaisen tyton, Sabrinan, kans hengaillaan usein iltaisin. Han on toissa ja tosi mukava ja rauhallinen tyyppi. Toinen saksalainen, Katrin, lahti tanaan jatkamaan matkaa. Se olikin aika outoa, kun Katrin on ollut huoneessa minun saapumisestani asti. Tuli vahan haikea fiilis mut taytyy varmaankin oppia siihen etta ihmiset tulevat ja menevat!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Anne, täällä Elli :) Ajattelin, että pistäydynpä tässä lounaalla katsomassa sun blogia, että joko oot kerinnyt kirjoitella kuulumisia ja viestejä olikin jo vino pino! Vau! Kuulostaa tosi mukavalta sun elämä (tosin työn odottelu varmaan ahdistaa), ja kiva, että olet tutustunut moniin ihmisiin. Se on varmaan tärkeintä, että on ihmisiä, joiden kanssa hengailla ja jutella. Mulla ainakin oli silloin muutama vuosi sitten sellainen olo, kun olin siellä, että tarvii ihmisiä ympärille.
Täällä Münchenissä on ollut nyt tosi aurinkoista ja lämmintä, jopa 15 astetta, joten kevät on kovasti tuloillaan. Kukkiakin on jo putkahtanut maasta :) Toivotan sulle hauskaa viikkoa sinne, ja luen innolla (sekä kateellisena ja kaihoisana) sun kertomuksia. Pärjäile!
T: Elli
P.S. Yksi mun kaveri täältä Saksasta, joka on todella samantyyppisessä elämäntilanteessa kuin sä, tulee kans Australiaan, mutta vasta heinäkuun lopussa. Ois kiva, jos viitsisit antaa hänelle vähän vinkkejä sitten lähempänä hänen tuloaan ja kenties voisitte vaikka tavata Ausseissa. Se Kyra on tosi kiva tyyppi. Bis bald!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa!

Nyt ei oo susta kuulunu pariin päivään mitään. Mites sujuu? Onko työrintamalta uutisia?

Mä olin tänään käymässä Fazerin tehtaalla. Oli aika kivaa. Tosin tuli vähän ällö olo suklaasta. Hihih. Ja sit sieltä sai tuotepussin mukaan. Superkivaa.

t. Heli